Tänään kapakassa selvisi seuraavaa:
Esityksen muuttuessa täysin abstraktiksi muuttuu se jälleen konkreettiseksi, olioksi, ei-esitykseksi. Jos vaikkapa musiikki on abstraktia, se on sävelkulkuja, äänenvärejä jne. mitään esittämättä. Siispä se on pelkkiä aistimuksia, toisin sanoen niin konkreettinen ilmiö kuin ilmiö voi olla.
Poistin tästä toisen ymmärryksen. Väärinymmärrysten välttämiseksi.
Jukka Laajarinne 