Luontoon meneminen auttaa ADHD:sta kärsivien kesittymiskykyä yhtä tehokkaasti kuin lääkitys. Tämä antaa aiheen kysyä: missä määrin koko oireyhtymä on vääränlaisen ympäristön aiheuttama? Kuinka moni muukin käyttäytymishäiriö on todellisuudessa elinympäristön eikä ihmisyksilön sairautta?
Tiedä sitten siitä elinympäristön vaikutuksesta, mutta neurologin mukaan minulla on ihan aivoissa havaittavissa jotain muutoksia, mutta sitä en osaa sanoa liittyvätkö ne ADHD diagnoosiini vaikka sain sen samaan aikaan kun aivoihini kurkattiin.
Ja ei, luontoon meneminen ei auttaisi minua, sillä ahdistun metsässä ja pellolla. Ainoa luontoon liittyvä paikka josta pidän on meri. Mutta minä en enää olekaan lapsi.
Luontoon meneminen auttaa ADHD:sta kärsiviä. En ymmärtänyt miten tästä päästään elinympäristöön ongelman aiheuttajana?
Kyseessähän on keskittymishäiriöoireyhtymä. Jos se ilmenee lähinnä urbaanissa ympäristössä eikä niinkään muualla, on mielestäni aiheellista kysyä, kuinka pitkälti kysymys on juurikin urbaanin ympäristön vaikutuksesta.
Toki tässä on vielä auki, kuinka paljon se luontoon meneminen auttaa. Oletuksenani – mahdollisesti hyvinkin virheellisenä – oli, että ne lääkkeet ja etenkin luonto tehoavat todella hyvin.