Symbolisia tekoja

Muistan yhä elävästi, miten joskus 90-luvulla kasvissyöjäksi ryhtymiseni sai osakseen vastustusta. Monia ihmisiä valinta häiritsi kovastikin. Olen elänyt uskossa, että ajat olisivat muuttuneet. Ilmeisesti eivät kuitenkaan ole. Vähän aikaa sitten eräs ystäväni kertoi viettävänsä lihatonta kvartaalia kokeillakseen kuinka vaikeaa tai helppoa se on sekä osoittaakseen, ettei raavaskaan mies aivan päivittäin lihajalosteita tarvitse. Hänen tempauksensa ei saavuttanut pelkästään ymmärrystä vaan enemmänkin kritiikkiä ja paheksuntaa.

Mistä vastustuksessa on kyse?

Luulenpa, että olennaisin sisältyy rivien väliin siinä argumentissa, jonka itse sain joskus kuulla: Kasvissyöjät ovat kiihkomielisiä fanaatikkoja, jotka luulevat olevansa parempia ihmisiä kuin muut.

Kasvissyönti (kuten myös monet muut vastaavat ratkaisut) näyttäytyy moraalisena haasteena. Se on osoitus siitä, että suuri osa päivittäisistä epäekologisista ja epäeettisistä valinnoistamme ovat todella valintoja, eivät itsestäänselvyyksiä. Se on osoitus siitä, että paremminkin voisi elää. Vähemmästäkin suuttuu.