Olo on jokseenkin skeptinen, mutta pakko lähteä. Viitisen vuotta sitten oli Etelä-Suomen Sanomissa kiipeilykirjoitus, jossa mainittiin jonnekin Merrasjärven lähistölle muodostuva jääputous. Sitä etsimään siis, kun täällä rannikolla on ollut liian lämmintä.
Järven jäällä kököttää pilkkijöitä. Ihme hulluja; tuommoinen itsensä vaarantaminen ja äärimmäisyystouhu pitäisi lailla kieltää.
Tallaamme erinäisiä polkuja sinne tänne, metsärinteitä ylös ja alas, koluamme kaikki karttaan merkityt jyrkänteet, jotka ovat joko liian kuivia tai sitten liian matalia. Kaikkea muuta kuin kiivettävää.
.
Vajaat kaksi tuntia hikoiltuamme löydämme lopulta opasteen:
.
Opastinkyltiltä ei enää olekaan pitkä matka, ja lopulta jääputous löytyy. Vasempaan laitaan on muodostumassa hieno jääverho, jonka potkimme hajalle vasta ensi vuonna:
.
Oikeassa laidassa semmoinen Kauhala-tyyppinen loivahko seinämä, jää vielä irtainta ja ohutta. Toiveikkaasti mukana kantamani jääruuvit saavat jäädä repun pohjalle. Yläköysihommaa. Mutta samapa tuo – pääasia, että kausi on nyt alkanut!
Kuvissa poseeraa Oskari Sneck.
Jukka Laajarinne 