Selailen lukupäiväkirjaani. Olen hidas lukija, ja siksi olen tänäkin vuonna lukenut vain 63 kirjaa (luku ei sisällä suurinta osaa lukemastani lanu-kirjallisuudesta, sarjakuvia, ohje- tai opaskirjoja). Naisten kirjoittamia niistä on 21, eli olen saavuttanut kolmasosan tasa-arvotavoitteeni tarkasti; tällä kertaa asiaa edes ajattelematta.
On aika nimetä teokset, jotka tekivät suurimman vaikutuksen. Kun kerta Hesari ja kaikki muutkin.
Peter Englund: Menneisyyden maisema. Englundin varhaisia esseitä.
James Hollis: Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa – Pimeän puolemme ymmärtäminen. Jungilaista varjopsykologiaa.
Janos Honkonen: Kaiken yllä etana. Ilmeisen toimittamatonta ja miltei lukukelvotonta tekstiä, mutta suorastaan nerokas konsepti/idea.
Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin. Geokätkentää maailman ympäri.
Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen. Pohjanmaan Twin Peaks toimii hienosti, kunnes aivan loppumetreillä selittää hieman liikaa.
Cormac Mc Carthy: Veren ääriin. Päänahanmetsästäjien verinen matka.
Oliver Sacks: Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Kiehtovia neurologisia tapauskertomuksia. Millä eri tavoilla mieli voi poiketa tavanomaisesta?
Hanne Ørstavik: Rakkaus. Yhden päivän pienoisromaani yksinhuoltajaäidistä ja pojasta. Tekstin alla vaanii vahva, jännitteinen pohjavirtaus, aivan kuin teoksella olisi alitajunta. Se, mitä ei sanota, ja joka jää rivien välien salaisuudeksi, tuntuu suuremmalta kuin se, mikä on luettavissa.
Jukka Laajarinne 
Koska tämmöinen listojen laatiminen on aina jotenkin mielivaltaista ja epäoikeudenmukaista, tekee mieli kirjoittaa myös Bubbling under -lista. Nämä olivat aivan hilkulla päätyä listalle (aivan kuten Mc Carthy, Jalonen ja Korkea-aho olivat aivan hilkulla pudota sieltä pois):
Jonathan Glover: Ihmisyys
Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Tommi Melender: Yhden hengen orgiat
David Mitchell: Black Swan Green
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Seita Vuorela: Karikko