Rehellisen kaunokirjallisuuden osuus on kutistunut lukemisissani entisestään, kun tuleviin omiin kirjoihin liittyvä lähdekirjallisuus on vallannut aikaani. Naiskiintiöistänikään en ole tässä tilanteessa kyennyt pitämään kiinni; naisten kirjoittamia kirjoja lukemistani on ollut vain noin neljännes.
Tässä kuitenkin lukuvuoteni kiinnostavimmat. (Julkaisuvuosi voi olla mitä tahansa.)
Janne Kortteinen: Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa
Markus Nummi: Kiinalainen puutarha
Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Klassinen versio Ibn Ishaqin kirjoittamasta elämäkertateoksesta. Tätä vanhemmat versiot menevät arvailujen puolelle. Ennustuksia, salamurhia ja beduiinipolitiikkaa.
Judith Rich Harris: Kasvatuksen myytti. Kuinka iso vaikutus niillä vanhemmilla olikaan lapsen persoonallisuuden kehittymisen kannalta? Harris lähestyy kasvatusta empiirisen asenteen näkökulmasta: jos sitä ei voi havaita, sitä tuskin on.
Maaza Mengiste: Beneath the Lion’s Gaze. Kikkailematon Etiopian vallankumouksesta kertova lukuromaani toimii ravistelevana ja ahdistavana muistutuksena siitä, millaisia julmuuksia maailmaan mahtuu.
Vladimir Nabokov: Lolita. Unohtakaa se Kubrikin elokuva, josta ajan sensuurimentaliteetti vesitti olennaisen. Nabokovin teos on hieno romaani pedofiliasta, tunkkaisesta vallankäytöstä, pelosta ja kulisseista.
Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa. Laajennettuja kolumneja, skarppia ajattelua ja valaisevia näkökulmia.
Mikael Niemi: Aivot pellolle. Poikkeuksyksilönä itseään pitävä nuori kapinoi joukkopainetta vastaan. Ihmisen nolous paljaimmillaan. Hykerryttävä komedia kääntyy traagiseksi trilleriksi.
Tommi Melender: Lohtu
Katja Kettu: Kätilö. Hienolla kielellä kirjoitettu shakespearilainen draama.
Jukka Laajarinne 