Olen yksi niistä miljoonista ihmisistä, joiden tyytymättömyys asioiden tilaan purkautuu ensisijaisesti jupisemalla, kirjoittelemalla ja jossain määrin siinä, miten teen kulutusvalintoja. Neljällä sanalla: vaaraton systeemin kesyttämä kaveri.
Aloin taas ajatella asiaa aktiivisemmin, kun näin pari päivää sitten elokuvan The Cove, jossa kerrottiin delfiiniaktivistien monimutkaisesta projektista laittomuuksien ja brutaalin teurastuksen paljastamiseksi. Elokuvan aktivistit olivat kypsiä aikuisia ihmisiä, joita ei silti oltu kokonaan nujerrettu. Amerikkalaisen pragmatismin valoisa puoli: asioille voi todella tehdä jotain.
Nostan The Coven toimijoille hattua, aivan kuten nostan hattua niille kotoperäisille aktivisteille, jotka ovat käyneet paljastamassa, mistä on aikamme sikateollisuus tehty. (Tossa sulle, Mikko, yksi syy vastustaa nykymuotoista kapitalismia: ne heikot todella kärsivät, joilta ei kysytä. Viiden pennin tähden.)
On muuten viime päivinä ollut luomuliha vähissä kauppojen hyllyillä; veikkaan, että äkkiä kasvanut kulutus on jostain muusta myynnistä pois.
Niin, ja sekään ei harmita, että Berlusconi sai turpiinsa. Oikeaan osoitteeseen meni. Kirkolla päähän!
Mutta miksi niin harva toimii? Miksi me kaikki vain kitisemme? Mistä on tämä toiminnan eteen nostettu kynnys tehty?
Jukka Laajarinne 
Hyvin kirjoitettu!
Olen Animalian kannalla sika-asioissa. Mikäli olisin nuorempi (siis ainakin neljäkymmentä vuotta), niin mukana pyörisin toiminnassa.
Ja toinen asia. Olen pitkään jo odottanut Berlusconin saavan köniinsä. Oli ihan oikein sille inhokille.
Miten Italian kansa sietää häntä, sitä ihmettelen.
Vaikka en Berlusconista hirveästi pidäkään, niin 73-vuotiaan äijänkäppyrän pahoinpitely ei silti tunnu oikealta tavalta vaikuttaa asioihin.
Ihmistä on kohdeltava hänen tekojensa perusteella, ei söpön ulkokuoren. Tuo ”73-vuotias äijänkäppyrä” on korruptoitunut, vastuuntunnoton mahtimies, joka on lisäksi järjestänyt itselleen täydellisen syytesuojan. Pidän tapahtunutta kivana pikku näpäytyksenä: valtaan liittyy vastuu, ja joskus se todella tarkoittaa seuraamuksia – Berlusconillekin.
On teissä filosofeissa sentään loistavaa suoran roiminnan ajatteluakin: toden totta, olkoon ukko vaikka 100-vuotias syöpäsairas sodassa toisen jalkansa menettänyt ukonräähkä, jos sillä on samat toimintamallit kuin Berlusconilla, niin turpaan vaan: sitä ei lasketa edes pahoinpitelyksi, pelkäksi kanannotoksi.
En tarkoita, että ketään pitäisi ruveta ruoskimaan tai nyrkein möyhentämään, tappamisesta nyt ei puhettakaan. Raju näpäys on näpäys. Jääkiekossa leikkisät pelaajat näpäyttävät toisiaan mailoilla ja nyrkeillä jatkuvasti.
Tuommoisen ukon puolustelu on pelkkää jonninjoutavaa jeesustelua (anteeksi). Eihän nyrkillä näpäyttäminen asioita mihinkään muuta, mutta on selvä kannanotto ja suoraa puhetta. Sitäpaitsi näpäys sai huomiota kautta maailman. Ja sanoman osaa lukea italiaa taitamatonkin.
Eiköpä sitä huijari Madokiakin jotkut tädit säälitelleet, kun on niin söpö vanhus ja sai 150 vuotta vankeutta! – Teot ratkaisevat kuten arvon herra filosofi sanoi.
No, ehkä tämä näpäytys saa Berlusconin ainakin tajuamaan, ettei hänkään ole koskematon ja suojassa kaikelta. Italian suunnalla oli aikanaan tapana muistutella hallitsijalle, että Memento mori, kyllä se viikatemies sinutkin vielä nappaa. Sinänsä hyvä, että perinnettä elvytetään vaikka vähän epäilen sen tehoa tässä tapauksessa.
Joo, ei tuo yksittäinen isku varmaan paljon vaikuta, mutta toimii toivottavasti pienenä pään avauksena (heh!), ja hyvässä lykyssä useampikin päättäjä saa jatkossa vähän vastuuta osakseen.