Minun nimimuistillani ei Kristina Carlsonin henkilögalleria pysy hallinnassa, ei sitten millään. Kylällinen ihmisiä sekoittuu yhdeksi tai epämääräiseksi määräksi ihmisääniä. Ehkä niin on tarkoitus? Kärsimyksessä, kuolevaisuudessa ja tarkoituksen epätoivoisessa etsinnässä me olemme kaikki yhtä. Väkevä teos.
Hienoa, että edelleen kirjoitetaan kirjojen lisäksi myös kirjallisuutta.
Jukka Laajarinne 
On lukematta, mutta saatavilla. Carlsonin edellinen oli upea kirja. Sen jälkeen katseli ikkunasta ulos ja oli ihan hiljaa. Suomessa on edelleen muutamia kirjailijoita, jotka ovat tasoa ”maailmankirjallisuus”. Serbialainen ystäväni luki englanniksi Sillanpään Nuorena nukkuneen ja melkein pyörtyi, niin hyvä kirja se hänen mielestään oli. Jouduin kehaisemaan, että Sillanpään novellit ovat vielä parempia.
Tämän syksyn kirjoista suosittelen Jaakko Yli-Juonikkaan Valvojaa.
Täytyy muuten tunnustaa, etten ikinä ole lukenut yhtään kokonaista sillanpäätä. Sekö on siis oikeasti hyvä?
Juu. Juu.
Mies onnistuttiin josksus äidinkielen tunneilla stigmatisoimaan tylsäksi tyypiksi: luettiin jotain kohtia, jotka kyllä tuntuivat rehellisiltä ihmiskuvauksilta mutta eivät pienen ihmistaimen (18 v.) mielessä kovinkaan jännittäviltä. Myöhemmin korviin kantautui liian usein väite, että N-palkintokin olisi ollut ennen kaikkea poliittinen.
Aina tuolla jossain ohimolohkossa on tykyttänyt tunne, että asiasta pitäisi ottaa oikeasti selvää. Kehukaas, muutkin, Sillanpäätä, niin ehkä innostun niin pitkälle, että avaan kirjan.