Opin jotakin uutta, ja nyt luulen, että kirjan avaamisen taito opetettiin meille koulussa väärin ja jopa vahingollisella tavalla. Asia ei ole maailman tärkein – en minä mikään bibliofiili ole – mutta jos kirja on mahdollista korkata oikein tai väärin, niin miksei sitten oikein? Ja onhan niitäkin kirjoja, joiden toivoisi kestävän käyttöä.
Ja jos tänne päätyy joku kirjastonhoitaja tai muu alan ammattilainen, niin antakaa toki palautetta. Jos äskettäin oppimani taito onkin ihan virheellinen, niin turha täällä on väärää tietoa levittää.
Jukka Laajarinne 
Jes! Taas lisäpuuhaa ennen tenttikirjan lukemista! Kai tämän saa tehdä myös jo luetuille kirjoille? Ei kai siitä ainakaan haittaa voi olla?
Videossa puhutaan pehmeäkantisesta kirjasta, mutta käsitellään kovakantista. Missä kunnossa pokkari olisi tuon jälkeen? Pokkarin selän saa säästettyä (hyllyestetiikka tai divarimyynti motivaatiolla) säätämällä avauskulmaa. Onnistuin opettamaan taidon äidillenikin 50-vuotis synttärin jälkeen.
I like!
Sähköinen on varmaan helpompi installoida.
Kaisa: operaatio on pokkarille tärkeämpi mutta sopii myös kovakantiselle. Kotoani ei löytynyt korkkaamattomia pokkareita, joten piti avata kovakantinen.
Avauskulmaa en osaa säätää, mielestäni kirjaa on kivempi lukea, jos sen saa levittää kunnolla eikä sisään tarvitse kurkkia kuin joku vakoilija ovenraosta.
Operoin kyllä yhden lainapokkarin kanssa noin: ei mennyt pilalle. Idea taitaa olla symmetrisyydessä. Puolivälin jälkeen tulevat sivut avautuvat loppua kohti. Ja osin siinä, että selkää runtataan ja puntataan monesta paikasta, niin ettei se pitkän vasemmalle vääntämisen tuloksena aikanaan taitu ja murru joistain tietystä kohdasta.
Mutta joo, ei tuo kirjahyllyestetiikka minulle kovin iso asia ole. Lukemisen jäljet ovat elämän jälkiä. Vähän nuo esteettiset vauriot ovat kuitenkin häirinneet silloin, kun olen lainannut kirjan priimana joltakulta avauskulman säätäjältä ja palauttanut puolikuntoisena. Sori vaan, kaikki.