Kävimme Jannen kanssa tänään Jätkänsaaressa äänittelemässä psykomaantieteellisen runotutkimuksemme W-osiota. Ei jonoja. Ei pääsymaksua. Rauhaa. Tilaa! Naamaa kohden suunnilleen sata sinistä vessaa. Yhdessä niistä Janne huomasi aikuisten kokoa olevan vaipan. Jos sellaisia täytyy käyttää kiinalaisessa tehtaassa, se on synti, mutta jos niitä joutuu käyttämään poptähden esityksessä, se on ylpeyden aihe.
Hieno paikka häiriöttömään porukointiin. (Eilen oli tosin varmaan vähän huonompi meininki.)
Jukka Laajarinne 
Aika hieno ajatus, tutkia tiloja sen jälkeen kun merkitys on ikään kuin poistunut.
”Jättömaat.”
Samankaltaisen tilan löydät toisesta tasoitetusta satama-alueesta itäisen kantakaupungin alueelta – niemen nimeä en tietenkään muista, mutta Sörnäisissä päin se on, katso karttaa, en minä jaksa aina auttaa 🙂
Kävin taannoin itse siellä, mutta en uudestaa ole uskaltanut, sillä vihamieliset valkohapsuiset ilmavoivat lähestyivät kasvojani liian usein, liian nopeasti, liian uhkaavina. Pakenin siis kuin se arka pieni raukka joka sisälläni kasvaa.
Joo, minä kävin tänään katsomassa Turussa Titanik-galleriassa taidenäyttelyä, jossa ei ollut yhtää teosta. Huomenna siellä on vielä vähemmän, kun näyttely loppuu. Seinältä poistetaan tekstikin ”Taide on liian vakava asia taiteilijoille, jotka eivät enää uskalla tehdä virheitä”.
Esillä oli Jari kallion ja Antti Jussilan Epäonnistunut, vallankumous -kannaotto nykytaiteen tilaan.
Piristävä näyttely, sanoisin.
Pysähdyttävä kuva tuo ensimmäinen.
Jotenkin se kysyy että mikä tässä elämässä on tärkeintä. En tiedä miten mutta sillä ei ole väliäkään. Kunhan kysyy…
Hyvä idea tosiaan.
Megatähti has left the building..