”Huvipuistojen isänä pidetään Chicagon vuoden 1893 maailmannäyttelyä”, kerrotaan tänään Hesarissa. Juttu jatkuu tiedolla, että huvipuistot saivat alkunsa siitä, että raitiovaunuyhtiöt maksoivat sähköstään kuukausihintaa. Sähköstä maksettiin siis viikonloppuisinkin, mutta silloin ei asiakkaita ollut. Piti perustaa huvipuistoja houkuttelemaan ihmiset radalle.
Huvipuistojen alkumyytti kuulostaa niin kauniilta ja perustellulta, että se kuulostaa nimenomaan myytiltä. En käy kiistämään sähkönhinnoittelun vaikutusta amerikkalaisten huvipuistojen lukumäärään, mutta besserwisser minussa haluaa päästä ääneen. Besserwisserini ääntä voi pitää myös kannanottona Amerikka-keskeistä ajattelua vastaan.
Kööpenhaminan Tivoli perustettiin vuonna 1843. (Samana vuonna, kun Kierkegaard julkaisi Ahdistuksen, Enten – Ellerin, Pelon ja vavistuksen sekä Toiston!) Ehkä se on sitten kaikkien huvipuistojen äiti. Myös sen perustamiseen liittyy poliittinen tarina. Perustaja, Georg Carsensten sai kuningas Kristian VIII:n tuen hankkelleen perustelemalla sen näin:
Kun ihmiset pitävät hauskaa, he eivät ajattele politiikkaa.
Jukka Laajarinne 
Herra Carsensteinin tarjous ja sen perustelu on siinä mielessä tyly (mutta hyvin nykyaikaa ennusteleva), että tarjouksesta puuttuu leipä. Muinaisessa Roomassa tarjottiin kansalle leipää ja sirkushuveja. Nykyään EU on tullut monelle hyvittelunhaluiselle avuksi tuon leipäpuolen tarjoajana.