Eilen olin paikan päällä, kun Diogenes (Johannes Kärkkäinen) ja Antisthenes (Olav Tirkkonen) harjoittelivat kirjoittamani ja Viertiön Jannen säveltämän kamarioopperan (ks. keikkakalenteri) ensimmäistä näytöstä.
Siitä tulee monin verroin upeampi juttu, kuin mitä librettoa kyhätessäni osasin kuvitella.
Jälleen kerran tuli se tuntu, että kirjallisen harrastukseni huippuhetket ovat olleet niitä, joiden kuluessa joku toinen on esittänyt sovituksensa tai näkemyksensä tekstistäni. En nyt tarkoita kritiikkejä vaan esimerkiksi sitä, miten olen ensimmäistä kertaa nähnyt kuvitukset kirjoihin Minä en laske kymmeneen! ja Mummon kone -kuvitukset. Tai sitä, miten Sami Toivosen ja Aino Havukaisen ohjaamana esitimme shakespearilaisen näytelmäni nimeltä Kauko IV.
Vasta toisen tulkitsemana teksti todella herää eloon, ja tulkitsijan ottamat taiteelliset vapaudet ovat aivan erityistä herkkua.
Jukka Laajarinne 
Niin, mitä useampi soppa, sitä parempi kokki.
Kappas, olet Helsingin kirjamessuilla, täytyykin tulla katsomaan haastattelu..keskustelunne, kun nyt muutenkin siellä messuilla lorvin lähes koko viikonlopun.
”Vasta toisen tulkitsemana teksti todella herää eloon, ja tulkitsijan ottamat taiteelliset vapaudet ovat aivan erityistä herkkua.”
Oli muuten omalaatuinen kokemus kuulla omaa tekstiään kuoron laulamana, jotenkin se teki mielestäni huonosta tekstistä paljon parempaa ja silti samaan aikaan hävetti. Outoa.
Minä olen jo jossain vaiheessa päässyt tuon häpeän ylitse. Jäljellä on vain into nähdä jotakin, jonka suhteen on tiettyjä ennakkokuvitelmia ja omia visiointeja, ja joka sitten joka tapauksessa onkin jotakin ihan muuta.
Tule ihmeessä moikkaamaan. Olisi kiva saada blogillesi elävä naama.
laajis: ”Minä olen jo jossain vaiheessa päässyt tuon häpeän ylitse. ”
Ero välillämme lienee siinä että sinä kirjoitat ammatiksesi, minä olen vain harrastaja, minkä lisäksi koen itseni aika huonoksi kirjoittajaksi. Ja niitä sanoituksianikin esitetään vain koska muusikkoystäväni eivät tiedä paremmasta ja he jostain syystä pitävät niistä.
laajis: ”Tule ihmeessä moikkaamaan. Olisi kiva saada blogillesi elävä naama.”
Naama on eläväinen, mutta ruma.
Korjaus edelliseen väitteeseeni: Olen suureksi osaksi päässyt tuon häpeän ylitse.
Suurin osa tuosta välisestämme erosta on kylläkin samuutta, ei eroa.