Laitostunutta elämää

Sain suullisen huomautuksen: en ole viime aikoina kirjoittanut tänne mitään kiipeilyjuttua.

Aivan totta. Kiipeily merkitsee minulle esteettisiä ja eksistenttisiä juttuja, hienoja tai jopa yleviä näköaloja, mahdollisuuksia mennä sinne, minne muuten ei voisi mennä. Sen semmoista.

Mitään tuollaista ei yksinkertaisesti viime aikoina ole ollut kuvioissa. Paitsi ehkä jotain hiihto- ja kesälomien suunnitteluja. On vaan välillä käyty sisällä, ja siellä on jokseenkin tämmöistä:

pc230070

Kauniaisissa. Kuva: Oskari Sneck

Ei siis paljonkaan raportoitavaa. Ellei lasketa sitä, että nyt, monen päivän mittaisen pakkaskauden alkaessa kävelen olohuoneen ja keittiön väliä edestakaisin kuin vangittu eläin. Kunhan vielä joulun sukulaisvierailut hoidetaan, niin… ULOS!