Toisinaan harrastan myös lukemista

Luin vajaa kuukausi sitten Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa. En ole aiemmin lukenut Austeria, enkä ole varma, luenko jatkossa yhtään. Olihan se kiva ja viihdyttävä lukuromaani – tai saippuaooppera, niin kuin takakannessa sanottiin. Mutta siinä jokseenkin kaikki. Jotenkin sitä odottaisi himppasen enemmän sellaiselta tyypiltä, jota liepeessä tituleerataan yhdeksi ”Yhdysvaltain arvostetuimmista nykykirjailijoista.” Ei mene hyvin sitten Yhdysvalloissakaan.

.

Joseph Hellerin Catch-22 etenee hitaasti. Osaksi hitaus johtuu siitä, että joudun aina välillä lukemaan monen sivun näytteitä ääneen vaimolleni. Ja ääneen lukeminen on hidasta, jos nauraa samalla kyynelet silmissä. Kirjan huumori on kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin tavattoman toimivaa. Heller naura(tta)a oikeille asioille oikealla tavalla.

.

Luin juuri Kemppisen blogista, että vastikään on ilmestynyt uusi Pamuk-suomennos. Hittolainen! En edes tiennyt odottaa mokomaa. Missä välissä minä sen nyt muka luen? Menee yli kuukauden päähän. Ja Pamuk, hän se on kuulkaas Kirjailija!