Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi sama kallis, soi!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaansaa,
kuin pohjan kulma olla voi,
lopu’ isät maansa koh.
Keväässä kerran, jälkeen kaan,
sun kukkar aukeaa;
saa järves lensi schiloaam
sun tohtor, riemus, aamup saan,
ja korkeamman lähtö saa
sun laulus, synnyinmaa.
(J.L. Runeberg: Maamme, ensimmäinen ja viimeinen säkeistö. Suom. Otto Manninen & Samsung)