12 vastausta artikkeliin “Runotorstaita”

  1. En itse ajatellut tuota kovin tylynä tai karuna (muotovaatimus johti kuitenkin vähäsanaisuuteen ja tiettyyn lakonisuuteen). Yritin vain rinnastaa annetun teeman kenen tahansa meistä elämään.

  2. Kuten erikeeper toteaa, tuossa on tyly ja toisaalta lohduttava puoli. Tylyä se, että yksin ei selviä, mutta yksin ei tarvitsekaan selvitä. Siinä on lämmön vaatimus.

  3. Kirjat ovat hengityskoneita. Kenties tämä lause kelpaa aforismiksikin mutta ainakin aasinsillaksi:

    Muumit puhuttavat! Muuan blogistikaverini heittäytyi ruotimaan kirjaasi yllättävän koleeriseen sävyyn ja näkökulmaa reippaasti vaihtaen. Kysymättä häneltä välitän tiedon ja haasteen.

  4. Toivottavasti käsittely viihdytti eikä masentanut. Mikko haluaisi saattaa länsimaisen filosofian vastuuseen elämänmuotomme tuottamista epävarmuuksista (tai ainakin voimattomuudesta niiden edessä).

    Eikä hän liene yksin. Maailma on pullollaan turhautuneita teknokraatteja.

  5. Ei sovi tämmöinen runo mummoille, niitä alkaa itkettää. Joku noista kommentoijista sanoi kauniisti, että siinä on myös lämmön vaatimus. Mummo luottaa kunnon villasukkiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s