Apua tarvitaan ja sitä löytyy. Jäisen maan ylitys onnistuu.
Tämä on toisaalta hyvin tyly ja kova runo, toisaalta ja lopuksi ehkä kuitenkin enemmän lohdullinen.
En itse ajatellut tuota kovin tylynä tai karuna (muotovaatimus johti kuitenkin vähäsanaisuuteen ja tiettyyn lakonisuuteen). Yritin vain rinnastaa annetun teeman kenen tahansa meistä elämään.
Hyinen, että oikein kylmäsi.
Kuten erikeeper toteaa, tuossa on tyly ja toisaalta lohduttava puoli. Tylyä se, että yksin ei selviä, mutta yksin ei tarvitsekaan selvitä. Siinä on lämmön vaatimus.
Kirjat ovat hengityskoneita. Kenties tämä lause kelpaa aforismiksikin mutta ainakin aasinsillaksi:
Muumit puhuttavat! Muuan blogistikaverini heittäytyi ruotimaan kirjaasi yllättävän koleeriseen sävyyn ja näkökulmaa reippaasti vaihtaen. Kysymättä häneltä välitän tiedon ja haasteen.
Mukavaa, jos puhuttavat mutta äh, ei taida toimia tuo linkkisi.
Taisin silti kuukkelin avulla löytää kohteen.
Toivottavasti käsittely viihdytti eikä masentanut. Mikko haluaisi saattaa länsimaisen filosofian vastuuseen elämänmuotomme tuottamista epävarmuuksista (tai ainakin voimattomuudesta niiden edessä).
Eikä hän liene yksin. Maailma on pullollaan turhautuneita teknokraatteja.
Ei masentanut. Pidän Mikon asenteesta.
Ei sovi tämmöinen runo mummoille, niitä alkaa itkettää. Joku noista kommentoijista sanoi kauniisti, että siinä on myös lämmön vaatimus. Mummo luottaa kunnon villasukkiin.
Kaunis ja karu runo.
Apua tarvitaan ja sitä löytyy. Jäisen maan ylitys onnistuu.
Tämä on toisaalta hyvin tyly ja kova runo, toisaalta ja lopuksi ehkä kuitenkin enemmän lohdullinen.
En itse ajatellut tuota kovin tylynä tai karuna (muotovaatimus johti kuitenkin vähäsanaisuuteen ja tiettyyn lakonisuuteen). Yritin vain rinnastaa annetun teeman kenen tahansa meistä elämään.
Hyinen, että oikein kylmäsi.
Kuten erikeeper toteaa, tuossa on tyly ja toisaalta lohduttava puoli. Tylyä se, että yksin ei selviä, mutta yksin ei tarvitsekaan selvitä. Siinä on lämmön vaatimus.
Kirjat ovat hengityskoneita. Kenties tämä lause kelpaa aforismiksikin mutta ainakin aasinsillaksi:
Muumit puhuttavat! Muuan blogistikaverini heittäytyi ruotimaan kirjaasi yllättävän koleeriseen sävyyn ja näkökulmaa reippaasti vaihtaen. Kysymättä häneltä välitän tiedon ja haasteen.
Mukavaa, jos puhuttavat mutta äh, ei taida toimia tuo linkkisi.
Taisin silti kuukkelin avulla löytää kohteen.
Toivottavasti käsittely viihdytti eikä masentanut. Mikko haluaisi saattaa länsimaisen filosofian vastuuseen elämänmuotomme tuottamista epävarmuuksista (tai ainakin voimattomuudesta niiden edessä).
Eikä hän liene yksin. Maailma on pullollaan turhautuneita teknokraatteja.
Ei masentanut. Pidän Mikon asenteesta.
Ei sovi tämmöinen runo mummoille, niitä alkaa itkettää. Joku noista kommentoijista sanoi kauniisti, että siinä on myös lämmön vaatimus. Mummo luottaa kunnon villasukkiin.