Osaan viheltää.
Osaan hyräillä.
Viheltämisessä äänen korkeutta säädetään kielellä.
Hyräilemisessä äänen korkeus säädetään äänihuulilla.
Viheltämisen ja hyräilemisen ei siis pitäisi periaatteessa riippua toisistaan kovin vahvasti.
Osaan viheltää ja hyräillä samaan aikaan.
Elämän laatua haittaavaksi ongelmaksi on nyt muodostunut, että en pysty viheltämään ja hyräilemään eri juttuja samaan aikaan, vaan molemmat instrumentit asettuvat aina yhteisiin sävelkulkuihin. Olisi kuitenkin tarpeellinen ja yleishyödyllinen taito hyräillä bassokuviota oman vihellyksensä taustalle. Nyt haluaisinkin tietää: pystyykö sen opettelemaan vähän niin kuin peukaloiden pyörittämisen eri suuntiin? Osaako joku?
Jukka Laajarinne 
Luin otsikon: ”Äänestämisestä”
Sisältö olisi suunnilleen senkin alle sopinut.
Voisit Jukka alkaa treenaa mongolialaista kurkkulaulua. Siinä voi ylä-äänillä muodostaa eri melodioita matalien äänien päälle. Kuuntele täältä ja pistä perässä!
http://users.jyu.fi/~sjansson/samples.htm
Anu: Asia olisi tosiaan sopinut melkein minkä otsikon alle tahansa.
Marika: Noi näytteet eivät vielä oikein avanneet sitä juttua, mutta kiitos vinkistä. Asiaan on tutustuttava.
Pelkäänpä ettei ole mahdollista.
Kurkunpäässä syntyvä ääniaalto jatkaa kulkuaan siihen vihellykseen samana. Vihellys syntyy ilmavirrasta, mutta jos siinä on jo kurkussa syntynyt perusääni pohjalla, vihellystekniikalla muuttuu vaan jotain harmonisia kerrannaisia eli lähinnä sävy.
Siinä mielessä siis kyseessä on sama soitin, ellet sitten opettele kiertoilmatekniikkaa sellaisena, että vihellykseen tarvittavan ilman vedätkin hyräilyn aikana nenän kautta suuhun (ilman kiertämättä keuhkoissa).
Minuakin huomattavasti viisaampi poikani kyllä äsken kertoi, että eri äänihuuletkin voi treenata laulamaan eri säveltä… uskoisin kyllä,että siinäkin syntyy tiettyjä harmonisia kerrannaisia eikä niinkään kahta toisistaan riippumatonta ääntä.
Itselleni aiheutti tänään suuren yllätyksen se, että polkuharmonin palkeet eivät oikeasti puhalla ilmaa vaan itse asiassa imevät sitä soittimen kielien läpi.
Hmm… Tuo vaatii nyt vähän sulattelua. Siis aallot tietenkin muodostavat summa-aallon, mutta miksi niiden täytyisi olla toistensa harmonisia kerrannaisia? Eikö tilanne voisi olla analoginen sen kanssa, että merellä on isoja aaltoja, joiden pintaan tuulen puuskahdukset synnyttävät pienempiä aaltoja?
Vertaus hiukan ontuu, sillä sitten todennäköisesti ei vihellystä kuuluisi (siis tilanteessa että äänihuulet tuottavat matalamman äänen kuin vihellys) hyräilyn yli ainakaan kovin hyvin. Mutta muuten olen samaa mieltä noista summa-aalloista.
Vaikka toisaalta puheen perustaajuus muodostuu äänihuulissa mutta itse sanoma enemmänkin suussa. Tai siis ….
Oli miten oli, mielenkiintoinen pohtimisaihe. Ja itse asiassa voi sitä varmaan harjoitellakin, vähän niinkuin kurkkulauluakin. Kokeilin tuota vihellys/hyräilyä tässä samalla kirjoittaessani ja mielestäni onnistuinkin siinä jotenkuten. Oli kylläkin vähän katkonaista, milloin enemmän vihellystä, milloin hyräilyä. Tietenkään en edes kokeillut mitään säveltapailua. Kannattaa siis kokeilla ja harjoitella, jos oikein innostuu.
Niin, jotenkin sitä alkaa hahmottua, että käsitykseni niin hyminän kuin vihellyksenkin äänenmuodostuksesta on vähän retuperällä.
Syntyvätkö nuo äänenkorkeudet samassa putkessa? Olin luullut, että eivät. Mutta ilmeisesti eivät pelkästään siinä ensimmäisesssä värähtelijässäkään, aivan kuten vaskipuhaltimen sävelkorkeus ei ole pelkkää sitä huulten pörinää.
Asia ei siis vaadi ainoastaan sulattelua vaan myös tutkiskelua.
Huomenna.
Tämä päivä on nimittäin ihan täysi. Tulkaa moikkaamaan Bulevardin kahvisalonkiin klo 18, jossa on Tove Jansson -seuran ja kustantajani yhdessä järjestämä muumikeskustelutilaisuus.
Kurkkulaulusta vielä, tässä you tube-taltioinnissa kuuluu aika hyvin, kuinka ylä-äänillä kuljetetaan omaa melodiaa. Kun bassoa vahvistetaan instrumentilla, ylä-äänet erottuu paremmin.
Täällä Sauli Heikkilä selittää, mistä on kysymys…
http://www.kolumbus.fi/pienihuone/sauli_heikkila/Kurkkulaulu.html
Aika uskomaton ilmiö 🙂
Hienon kuuloista touhua. Taitaa kuitenkin vastata Rumpuinsinöörin kuvausta?
Mun järjenjuoksulla ilmiö vastaisi Rumpuinsinöörin kuvausta. Aika samanoloisia ovat yläsävelsarjoilla tehdyt soololuritukset, mikä ehdin kuunnella. Lyhen otannan perusteella kuulosta siltä, että pentatonisella asteikolla mennään ja max oktaavin laajuudella.
Mutta nyt sit heti perään sanottava, että en ole alan asiantuntija. 🙂