Muutoksia työrytmissä

Loppusyksystä lapsi alkoi anella itselleen pidempää eskaripäivää: ”Mä oon ainoa, joka haetaan jo yhdeltä.”

Kaikin puolin tervetullut ehdotus!

Olen nyt jo parin viikon ajan saanut tehdä täysiä työpäiviä.

Mikä muutos! Kaksinkertainen työaika merkitsee vähintään kolminkertaista tulosta, kun masiinan käynnistämiseen ja samuttamiseen kuluva aika jää suhteessa pienemmäksi. Ja puhun siis itsestäni, en tietokoneestani. Kiipeilytermein: säätökerroin on melkoisesti pienentynyt.

Fiilispuolella riittävän pitkät työpäivät merkitsevät nyt sitä, että kun perjantai-ilta koittaa, tunnen viikon mittaan saaneeni kirjoittaa tarpeeksi. Tervehdin viikonloppua iloiten enkä pakotettuna vastentahtoisena taukona. Jännä juttu. Ihan kuin tässä olisi taas saavutettu jonkinlainen miellyttävä uusi tasapainotila.