Tomás Eloy Martínezin romaani The Tango Singer (El cantor de tango) veti minut äärelleen aiheellaan. Miten mainio yhdistelmä kiinnostukseni kohteita! Valitettavasti espanjantaitoni eivät ole vielä ihan romaaninlukutasolla, mutta onneksi kirja on käännetty englanniksi.
Yhdysvaltalainen kirjallisuuden opiskelija Bruno Cadogan tekee väitöskirjaansa Jorge Luis Borgesin tangoesseistä. Hänelle kerrotaan Julio Martelista, tangolaulajasta, jota väitetään jopa Carlos Gardelia suuremmaksi.
Martelia kuullakseen Cadoganin on matkustettava Buenos Airesiin, sillä laulaja ei ole koskaan levyttänyt mitään. Eikä Martelin laulua ole helpo kuulla sielläkään. Artisti esiintyy harvoin ja aina eri paikoissa: asematunnelissa, vanhalla vedenpuhdistamolla, milloin missäkin. Eikä esiintymisiä mainosteta; niistä voi vain hyvällä tuurilla kuulla etukäteen.
Laulajaa jäljittäessään Cadogan saa kuulla tästä kaikenlaista: Martes esittää varhaisinta, esihistoriallista tangoa, vuosisadan vaihteen kappaleita, joita ei aikoinaan levytetty. Mutta sanat ovat outoja, jonkinlkaista siansaksaa.
MIllä perusteella Martel valitsee esiintymispaikkansa? Siinäpä arvoitus, labyrintti, johon Cadogan eksyy. Maagista realismia lähentelevällä otteella teos hahmottelee Buenos Airesin salaisuuksien maantiedettä vuosisadan alkupuolelta vuoden 2001 kansannousuun asti. Martínez maalailee kaupungista elävän kuvan. Netissä väittävät, että siitä saisi vielä enemmän irti, jos olisi käynyt paikan päällä.
Mutta ei siinä kaikki. Eikö Cadoganin majapaikka sattumoisin olekin sama talo, jonka kellarissa Borges kertoi nähneensä Alephin, pisteen, jossa kaikki ajat ja paikat ovat läsnä? Ja eikö kellariloukossa asuva vanha ensyklopedisti vaikutakin siltä, kuin tietäisi asioita, joita hänen ei pitäisi tietää?
Mainio romaani herättää muistumia nuoruuteni postmoderneista lukuelämyksistä kuten Umberto Ecosta, ja Orhan Pamukista. Myös Martínez sitoo kertomuksensa oikeisiin paikkoihin ja todelliseen historiaan niin, että jotkut keksitytkin henkilöt ja tapahtumat näyttää tosilta.
Sivistynyttä mysteerikirjallisuutta.
Lue myös: Kolme minuuttia todellisuutta
Jukka Laajarinne 