Wolfram Fleischhauerin teoksella Drei Minuten mit der Wirklichkeit on ilmeisesti saksalaisissa tangopiireissä jonkinasteinen kulttiromaanin maine. Kirja on käännetty seitsemälle kielelle; itse luin sen englanniksi, kirjailijan ja Kate Vanovitchin käännöksenä nimeltä Fatal Tango.
Mysteeriromaani lähtee liikkeelle, kun berliiniläisen balettilaitoksen tanssija Giulietta rakastuu kaupungissa vierailevaan tangueroon, Damiániin. Muutaman viikon kestävä intohimoinen suhde (jonka rakastelukohtaus on kirjan kaikkein heikoin lenkki) päättyy omituisella tavalla, kun Damián ilmeisen tarkoituksella tuhoaa oman tanssiproduktionsa ensi-iltanäytöksessä, jättää Giuliettan ilman selityksiä ja katoaa maasta. Jotenkin Giuliettan isäkin liittyy asiaan.
Nuori ballerina ei jää nuolemaan haavojaan. Giuliettan on pakko saada tietää, mitä ihmettä tapahtui, joten hän lentää Buenos Airesiin etsimään rakastajaansa. Joku jossakin suurkaupungin tanssisaleista varmasti tuntee miehen. Giulietta saa johtolangan päästä kiinni, kun näkee milongassa tanssijan, joka käyttää Damiánin erityislaatuista askelikkoa.
Fatal Tango on henkeäsalpaavaa tasapainottelua epäuskottavuuden rotkon reunalla. Hämärät johtolangat, tiedonmurut ja epätodennäköiset sattumat seuraavat toisiaan. Meneekö överiksi? Vai ovatko sattumat sittenkään sattumia? Fleischheuer onnistuu kuin onnistuukin pitämään jännityksen kireällä, välttämään kuolettavan kompastumisen ja viemään tarinan perille asti: kammottavaan pimeyteen. Saksan ja Argentiinan suhteisiin sotilasjuntan, kidutusten ja katoamisten aikana.
Fleischhauerin ihmisten ja kulttuurien kuvauksessa on jonkin verran stereotyyppisiä piirteitä, mutta henkilöt, tanssisalit ja Buenos Aires elävät ja tuntuvat tosilta. Eikä tanssi ole pelkkää eksoottisen jännityskertomuksen taustakulissi vaan yksi kirjan pääaiheista. Fatal Tango on mitä suurimmassa määrin tangokirja.
Romaani tursuaa tangotietoutta: historiaa ja tapakulttuuria. Kun painottomuutta koko elämänsä ajan tavoitellut ballerina kohtaa tangon syvän, painavan intohimon, hänelle joudutaan selittämään asioita. Fleischhauer upottaa infodumppinsa tarinaan melko luontevasti. Hänen käyttämänsä keino on entisaikain hc-scifistä tuttu: Vanhassa tieteiskirjallisuudessa rakettitieteilijä pääsi pitämään pitkiä luentoja selittääkseen opiskelijatyttöselle, miten mikäkin toimii. Fatal Tangossa Giulietta puolestaan ystävystyy tangoa tutkivaan sosiologiin, joka ystävällisesti johdattelee hänet tajuamaan, mitä kaikkea skeneen kuuluu ja mitä hänen ympärillään oikein tapahtuu. Ja koska sosiologi on myös itsessään mieleenjäävä ja hauska hahmo, ratkaisu toimii oikein mainiosti. Ja mikä parasta: tätä pystyy tangoentusiastikin lukemaan ilman, että rupeaa suututtamaan.
Nautin kirjan jokseenkin ahmimalla. Ja haluaisin lisää.
Onko muita lukemisen arvoisia tangoromaaneja?
M.A. Nummisen Tango on intohimoni, tietenkin.
Vielä muita?
Jukka Laajarinne 