YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää tänään 20 vuotta. Hieno homma, onnea vaan.
Ja miten asiakirjaa maassamme tulkitaankaan?
Kenen hyväksi?
Hallituksen esitys Eduskunnalle lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain muuttamisesta vetoaa lasten oikeuksien sopimukseen, erityisesti kohtaan, jonka mukaan lasta on kuultava häntä koskevissa asioissa, ja toteaa, ettei aikaisempi laki ole sopimuksen kanssa sopusoinnussa. Lakiesityksen tavoitteena on, että alaikäinenkin lapsi saisi osallistua biolääketieteellisiin tutkimuksiin ilman, että hänen vanhemmilleen edes kerrotaan asiasta:
Ehdotuksessa ei enää aseteta tiettyä ikää, jolloin lapsen oletetaan saavuttavan sellaisen kypsyyden, että hän pystyisi tekemään itsenäisiä päätöksiä tutkimukseen osallistumisestaan, vaan tämä jäisi riippumaan paitsi lapsesta ja hänen kehitystasostaan myös tutkimushankkeesta. Kun lapsi voi itsenäisesti tehdä tutkimukseen
osallistumista koskevan päätöksen, asiasta ei enää tarvitsisi ilmoittaa hänen vanhemmilleen.
Kysymys on tähän asti ollut suojaiästä, ei oikeuksien polkemisesta. Voidaan kysyä, millä edellytyksillä esimerkiksi 12-vuotiaan lapsen kohdalla päästään tällaiseen tilanteeseen:
Kun alaikäinen kykenee ymmärtämään tutkimuksen tai tutkimustoimenpiteen merkityksen ja on kykenevä päättämään tutkimukseen osallistumisestaan, hänen suostumuksensa riittää tutkimukseen osallistumiseen.
Eikö suuri osa tutkimuksen merkityksestä selviä nimenomaan tutkimustuloksista? Esimerkiksi uuden lääkkeen mahdolliset sivuvaikutukset ovat juuri niitä löytöjä, jotka määrittävät tutkimuksen merkitystä.
Lakiehdotuksessa ei olla muuttamassa ainoastaan tapaa, jolla koekaniiniksi voi päätyä vaan myös sitä, kuka tutkimuksen saa tehdä:
tutkijan määritelmää on syytä laajentaa siten, että tutkijana voisi toimia asianmukaisen pätevyyden omaava muukin henkilö kuin lääkäri tai hammaslääkäri. Esimerkiksi biolääketieteellisessä tutkimuksessa tutkija voisi olla lääkärin tai hammaslääkärin lisäksi esimerkiksi molekyylibiologi tai geneetikko, jolla on asianmukainen ammatillinen tai tieteellinen pätevyys.
Toisin sanoen tutkimuksen tekijältä ei odotettaisi edes lääkärin etiikkaan sitoutumista.
Tiedämme jo entuudestaan, että suurin osa ihmisistä pystyy kyllä selittämään työnsä hyödyllisyyden ja merkittävyyden itselleen, mikäli haluaa, vaikka työtä tehdessä joutuisikin sivuuttamaan eettisen periaatteen jos toisenkin. Lapsen vakuuttaminen saattaa – tutkijan auktoriteetilla – olla vielä helpompaa.
Että tällainen parannus lapsen oikeuksien noudattamiseen. Minun silmissäni näyttää siltä, että tuolla hallituksessa työskentelee ihmisiä(?), joiden kuuluisi mieluummin kirjoittaa dystooppista kyberpunk-kirjallisuutta kuin lakialoitteita.
Jukka Laajarinne 
Suosittelen mielenosoitusta eduskuntatalon rappusille koko perheen voimin! Minä voin tulla dokumentoimaan siirtonne poliisimaijan takakonttiin 🙂
”hallituksessa työskentelee ihmisiä(?), joiden kuuluisi mieluummin kirjoittaa dystooppista kyberpunk-kirjallisuutta”
Niinhän he kirjoittavat. He eivät vain kirjoita sitä kansien väliin vaan meidän elämään.
Voimme toki ajatella myös positiivisesti: dystopiat tuppaavat olla mielenkiintoisempia ja jännittävämpiä kuin utopiat.
Jälkipolviemme tulevaisuus näyttää siis entistä luvatummalta …
Onhan se hyvä, että vaalitaan lasten oikeutta vaarantaa terveytensä tutkimusprojektien eteen.
http://www.adressit.com/vanhemmilta_salaa_lakiesitys
Jos saan mainostaa blogissasi, Jukka, niin täällä voi vielä allekirjoittaa adressin.
Blogissani saa aina mainostaa inhimillisesti arvokkaita asioita. Kiitos!
Eräänlainen dystopia tämäkin, josta kehitin välittömästi hirmuisen salaliittoteorian.
Yli 64-vuotiaita ei rokoteta sikaflunssaa vastaan. Olen minä mutta perusterve. Mutta eilen illalla Claes Andersson jutteli ja luki runojaan kirjaston Draama-salissa, kun meillä on täällä LittFestit. Hän sanoi soittaneensa terveyskeskukseen että saisiko flunssarokotuksen kun on näitä sairauksia. Sieltä sanottiin että ei. Andersson kohotti katseensa ylös runokirjasta ja sanoi, että mitäs muuta sitten kuin kierrätykseen.
En tiedä onko pandemiasta olemassa sellainen tieto että sairaat yli 64-vuotiaat eivät sairastu, mutta usein ne johonkin flunssaan ja jälkitauteihin todistettavasti kuolevat (ei, ei minulla ole tilastoja, mutta kukin varmaan saa ne kotipaikkakuntansa TK:sta vaikka esittäytymällä tutkijaksi tai journalistiksi), keuhkokuume varsinkin armahtaa.
Että jos joku jossain byroossa on miettinyt että nyt saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: eläkepommi räjäytetyksi ennen kuin se edes on materialisoitunut ja rokotteita säästyy.
Asiaan: on asialtaasta että lapset rokotetaan ja mieluusti myös heidän vanhempansa!
Eikös se ole niin, että yli 64-vuotiaat ovat influenssiin kuolleet ennenkin. Mitä niitä rokottelemaan, kun moiseen on totuttu aikapäiviä sitten. Kaiken lisäksi ne eläkeläiset ovat pelkkä kuluerä… Uudet potentiaaliset uhriryhmät sen sijaan… paniikkihan siinä syntyi, kun nuoretkin ihmiset ymmärsivät olevansa kuolevaisia.
Täytyy tunnustaa, että itse suhtaudun aika skeptisesti koko sikarokotteen hyödyllisyyteen. Isoin vaara koko epidemiassa taisi olla, että liian moni ihminen olisi samaan aikaan sairaslomalla. Tyttäreni luokalta oli yli puolet kerralla kipeänä. Jos sama tapahtuisi vaikkapa sairaanhoitohenkilökunnalle, alkaisi ehkä ruumiitakin tulla. Julkinen liikennekin voisi hiukan häiriintyä, jos kuskit jäisivät kotiin juomaan kuumaa mehua. Jne.
Ite en ole ennenkään ottanut mitään influenssarokotteita, joten jääköön tälläkin erää.